torstai 21. maaliskuuta 2013

Kynsitarrasäätöä

Kuten blogia aikaisemmin lukeneet ovat varmaan jo huomanneet, en ole mikään kynsitaiteilija. Enimmäkseen teen ihan peruslakkauksia kynsille. Joskus saatan lisätä jonkun kynsitarran, mutta siinäpä se enimmäkseen onkin. Ranskalainen manikyyrikin tuottaa joskus vähän vaikeuksia. Omistan kyllä Konadin leimaussetin, mutta olen todennut, ettei kynsitaiteilu vaan ole mua varten. (Jos jollakin muuten olisi käyttöä vähän käytetylle Konad-setille, saa laittaa viestiä!)

Kynsitarrat ovat siis mulle se sopiva askartelun muoto niinä päivinä, kun haluan väkertää vähän enemmän ja kynsille olisi kiva saada jotain vähän erilaista. Sillä kynsitarrathan ovat helppoja ja nopeita ja niillä tumpelokin saa näyttävät kynnet helposti moneksi päiväksi. Right? No ei näköjään ainakaan minun tapauksessani.

Ajattelin tässä yhtenä vapaapäivänä, että tällä viikolla olisikin kiva, kun olisi vähän pitkäkestoisempi ja siisti manikyyri, joten kaivoin Sephoran alesta ostamani kynsitarrat esiin. Tältä setti näytti:


Kuvaa ottaessa olin jo aloittanut tarrojen laittamisen, joten kuvassa on vain toinen tarraliuska. Näitä oli paketissa siis kaksi, yhteensä 16 eri kokoista koko kynnen tarraa. Ideana on, että tarroista valitaan kynnen kokoon parhaiten sopiva, irrotetaan suojamuovi/paperi, sovitetaan ja kiinnitetään tarra kynnelle, ja yli jäävä osa taitetaan kynnen alle, jolloin se irtoaa. Näitä ylijäämiä ei siis viilata kynsiviilalla, kuten aikaisemmin käyttämissäni kynsitarroissa. Tältä valmiit kynnet sitten näyttivät:



Ihan kivat? Teoriassa joo. Käytännössä nämä eivät vaan suostuneet pysymään mun kynsillä. Jouduin ottamaan nämä kuvatkin kolmeen kertaan, että sain edes jotenkin siedettävät. Näistäkin peukun kynnestä näkyy, miten tarrat irvistelivät. Aina kun ne sai siloiteltua kynnen muodon mukaan tasaisesti, oli hetken päästä taas joku reuna irrallaan. Lisäksi tarrojen pehmeys ja se, että ylijäämät saa irrotettua vain taittamalla tarran, aiheuttivat sen, että pari tuntia tarrojen laittamisen jälkeen oli pari tarraa jo vähän revennyt kynnen kärjestä.

Sen pari tuntia näiden kanssa tuskailtuani totesin, että en kestä näitä katsella montaa päivää ja otin pois. Hei hei, eipä tarvitse minun toiste Sephoran kynsitarroja ostaa. Voihan vika olla käyttäjässäkin, mutta nämä eivät olleet minua varten.

Mutta hei, ei se mitään, mullahan on laatikkoon kertynyt jo aika pino näitä koko kynnen kynsitarroja, joten hetken ensimmäisestä episodista toivuttuani lähdin penkomaan niitä uudestaan. Ja löysin tällaiset:


Nämä tilasin joskus ennen joulua hollantilaisesta Fashionfornailsista. Tässäkin paketissa on yhteensä 16 erikokoista tarraa, joista valitaan kynnen kokoon sopiva. Irrotetaan suojapaperista ja kiinnitetään kynnelle. Mutta sitten tuleekin se kommervinkkeli. Nämä ovat nimittäin hieman foliomaista ainetta ja tarran silottamisvaiheessa tuleekin käyttää lämpöä apuna. No, löin föönin seinään ja puhaltelin kuuliaisesti sillä kuumaa ilmaa kynsille, siloittelin ja siloittein. Mutta ei. Ihan järkyttävää ryttyä. Että joo:



Jep, aika karmeaa. Ja mä olisin niin halunnut, että nämä onnistuvat, koska nämä olisivat voineet olla niin ihanat! En tiedä, kummassa oli enemmän vikaa, laittajassa vai tarroissa, mutta aika toivotonta touhua tämä oli. Jätin silti homman kesken ja säästin tarroja sen verran, että kokeilen vielä joku kerta laittaa näitä varpaankynsiin. Elättelen nimittäin toivoa, että varpaankynsille tarrojen laittaminen olisi vähän helpompaa, ovathan ne (minulla ainakin) suoremmat kuin sormenkynnet.

Mutta kyllä tässä varmaan hetki menee, ennen kuin kosken yhtään mihinkään kynsikoristetarvikkeeseen. Että laitetaan vaan sitä lakkaa, mielellään jotain aika vaaleaa ja huomaamatonta. ^_^

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun kommentoit!