lauantai 12. huhtikuuta 2014

Meidän pojat

Tänään vähän erilainen postaus eli ajattelin esitellä teille meidän karvakuonokaksikon, joka on blogissa jo moneen kertaan vilahdellut. Tämän päivän postaus on siis omistettu kokonaan Olaville ja Veikolle:

Veikko rentoutuu.
Olavi rentoutuu.
Yksi poikien lempipaikoista, meidän mökin porstua.

Veikko täyttää ensi viikolla viisi vuotta ja Olavi ensi kuussa kuusi. Kumpikaan ei ole virallinen rotukissa, mutta Olavissa on varmaankin vähän norjalaista metsäkissaa, sillä ulkonäössä ja olemuksessa on paljon samaa. Olavi tosin on paljon pienempi, vain noin nelikiloinen, kun norskit kai usein ovat reilustikin isompia. Veikko taas on skottikissa Scottish straight eli luppakorvaisen Scottish foldin pystykorvainen muoto. Rotua ei ole Suomessa tietääkseni virallisesti hyväksytty, joten Veikkoakaan ei ole rekisteröity.

Olavi tuli meille noin puolivuotiaana. Koska se on meidän ensimmäinen kissa eikä meillä siis ollut kissakokemusta entuudestaan, päädyimme ottamaan jo vähän isomman kissan pienen pennun sijaan. Olavi tuli meille tammikuussa ja seuraavana kesänä sitten päätettiin ottaa sille kaveri, ja niin Veikko saapui meille. Päivän verran kestäneen kyräilyn, murinan ja sähinän jälkeen pojat olivatkin jo kavereita.

Vaikka Olavi on näistä kahdesta pienempi, on se edelleen pomo. Pojat eivät ole ehkä ylimpiä sydänystäviä, mutta hyviä kavereita kyllä ja viihtyvät usein myös ihan lähekkäin. Itse asiassa tuntuu, että pojat ovat hyvinkin hyvää pataa ja tykkäävät olla lähekkäin silloin kun me ei olla näkemässä. Ihmisten nähden etenkin Olavin pitää olla sitten vähän cool ja kingi. Kissat. ^_^

Välillä on kiva pötkötellä yhdessä.
Muodostelmamakoilua 1.
Muodostelmamakoilua 2.
Tähänkin me mahdutaan ihan hyvin molemmat.

Molemmat ovat mahdottomia touhottajia, jotka osallistuvat mielellään kaikkeen yhteiseen puuhasteluun. Lempipuuhia on - syömisen ja nukkumisen lisäksi tietenkin - mm. pakettien availu (ja emäntähän pitää huolen siitä, että tätä viihdykettä on tarjolla usein!), siivoaminen (paitsi imurointi) ja valjaissa ulkoilu kesäaikaan. Molemmat viihtyvät myös sylissä silloin kun se heille itselleen sopii ja ovat kovia kehräämään.

Ihan mutkattomasti ei meidänkään elo kuitenkaan ole mennyt, nimittäin Veikolla todettiin vuosi sitten keväällä hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM. Se on kissojen yleisin sydänvika. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sydämen seinämä paksuuntuu vähitellen, jolloin sydämen tilavuus pienenee ja toiminta heikkenee. Valitettavasti sairaus on etenevä ja eikä sitä voida parantaa, mutta onneksemme sairaus löydettiin näinkin varhaisessa vaiheessa, sillä usein se voi olla hyvinkin oireeton siihen asti, että aiheuttaa sitten jo hyvinkin vakavia ongelmia.

Ja onneksi meillä on nyt ihana ja superosaava kissoihin erikoistunut eläinlääkäri, jonka luona käymme säännöllisesti seurantatutkimuksissa. Veikko on myös superkiltti ja rauhallinen, joten lääkärikäynnit ja tutkimuksetkin sujuvat tosi hyvin. Kävimme juuri pari viikkoa sitten taas seurantatutkimuksissa ja Veikko sai kovasti kehuja rauhallisuudestaan. Olisi kuulemma eläinlääkärin työ paljon helpompaa, jos kaikki potilaat olisivat yhtä kilttejä. ^_^ Saimme myös hyviä uutisia, sillä sydämen tila on nyt pysynyt vakaana, joten nykyinen lääkitys tehoaa.

Veikolla tosiaan on HCM:ään hyvin tanakka lääkitys ja päivittäin meillä syödään neljää eri lääkettä aamuin illoin: on sydänlääke, verenohennuslääke, nesteenpoistolääke ja beetasalpaajaa. Onneksi lääkkeen ottamiseen on löytynyt toimivat konstit eikä pikku sydänpotilas muutenkaan tunnu olevan moksiskaan sairaudestaan. Päälle päin kissan voinnissa sitä ei siis näin arjessa huomaa. Ainoa harmitus on se, että olemme käytännössä jatkuvalla laihdutuskuurilla, sillä painoa pitäisi saada pudotettua vielä ihan reilusti. Veikolle kun ruoka on aina maistunut hyvin ja ylipaino tietenkin rasittaa sydäntä.

Oiskohan tämä hyvää?

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta! Onko teillä lemmikkejä?

Ihanaa lauantaipäivää ja viikonloppua kaikille! <3

8 kommenttia:

  1. Voi että Olavi on komea ilmestys! Söpöt pojat kyllä vain (:
    Veikolle pitkää ikää toivottelen. Harmi, että raukalla tuollainen sairaus.
    Meilläkin kolme kattia, joista tosin ei ole tainnut kuin yksi päästä blogin puolella esittäytymään : D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mä kerron kehut pojille! :-) Ja joo, olihan se aika shokki, kun Veikon sairaus löytyi, mutta onneksi se ei tosiaan toistaiseksi näytä herran oloa ja eloa haittaavan, kun ollaan lääkkeetkin opittu ottamaan. Ja heh, mulla blogiin kuvaaminen ei yleensä onnistu ilman, että vähintään toinen kissoista tunkee kuvaan. Etenkin Olavi on todellinen linssilude. Kissat on kyllä ihania! :-)

      Poista
  2. Molemmat ihania ja kiitos ku postailit niistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiva jos tykkäsit esittelystä! :-)

      Poista
  3. Ihanat pojat <3. Mulla on tosiaan kolme kissaa ja ne on kaikki tyttöjä, joilla on myös ns. suomalaiset perinteiset nimet (tosin tyttötapauksessa naisten nimiä...). Kovin innokkaita osallistumaan tuotekuvatestauksiin ja pari kertaa aiheuttaneet sydänpysähdyksiä tuuppaamalla uuden meikkipaletin pöydältä lattialle... Tämän vuoksi myös en voi säilyttää miteen isompia pöytäjemmoja vaan kaikki meikit pitää olla laatikoissa.

    Minun vanhimmalla kissalla (kohta 10 v) todettiin tänä keväänä astma ja sen kanssa ollaan aloittamassa maskin kautta hengitettävää lääkehoitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä tuotekuvauksissa tavarat yleensä saavat olla aika rauhassa, onneksi, mutta esim. vessan lipaston päältä meikkejä voi hyvin tiputella, jos emännän olisi syytä keskittyä tärkeämpiin asioihin kuten esimerkiksi kissojen ruokkimiseen. :-)

      Ja tsemppiä sinne teidän pikku potilaalle uuden lääkehoidon aloitukseen! Meillä lääkkeidn ottamisen alkuaika oli aika hurjaa, mutta nyt ollaan onneksi tosiaan opittu niksit ja keinot.

      Poista
  4. Aivan ihana postaus! Suloiset pojat <3

    Meillä on kaksi siperiankissaa Onni ja Otto. Pojat ovat olleet aina yhdessä, ne ovat samasta pentueesta. Perheessämme on kissa-allergiaa, joten siperiankissa oli ainoa meille sopiva vaihtoehto. Pojat ovat mukana joka hommassa vähän liiankin kanssa. En voisi kuvitella elämää ilman kahta pientä höpönassua :).

    Hyrisevät terveiset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kerron pojille terveiset! :-)

      Ihanilta kuulostavat teidänkin pojat, ja ihan samat sanat, kyllä noista kahdesta on niin paljon iloa ja seuraa, vaikka joskus tohottavatkin turhankin paljon, että en osaisi olla ilman. :-) En muuten tiennytkään, että siperiankissa voi sopia myös allergiselle, aika jännä juttu ja hyvä tietää! Terveisiä myös teidän karvatassuille! :-)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!