Meidän pojat

Tänään vähän erilainen postaus eli ajattelin esitellä teille meidän karvakuonokaksikon, joka on blogissa jo moneen kertaan vilahdellut. Tämän päivän postaus on siis omistettu kokonaan Olaville ja Veikolle:

Veikko rentoutuu.

Olavi rentoutuu.

Yksi poikien lempipaikoista, meidän mökin porstua.

Veikko täyttää ensi viikolla viisi vuotta ja Olavi ensi kuussa kuusi. Kumpikaan ei ole virallinen rotukissa, mutta Olavissa on varmaankin vähän norjalaista metsäkissaa, sillä ulkonäössä ja olemuksessa on paljon samaa. Olavi tosin on paljon pienempi, vain noin nelikiloinen, kun norskit kai usein ovat reilustikin isompia. Veikko taas on skottikissa Scottish straight eli luppakorvaisen Scottish foldin pystykorvainen muoto. Rotua ei ole Suomessa tietääkseni virallisesti hyväksytty, joten Veikkoakaan ei ole rekisteröity.

Olavi tuli meille noin puolivuotiaana. Koska se on meidän ensimmäinen kissa eikä meillä siis ollut kissakokemusta entuudestaan, päädyimme ottamaan jo vähän isomman kissan pienen pennun sijaan. Olavi tuli meille tammikuussa ja seuraavana kesänä sitten päätettiin ottaa sille kaveri, ja niin Veikko saapui meille. Päivän verran kestäneen kyräilyn, murinan ja sähinän jälkeen pojat olivatkin jo kavereita.

Vaikka Olavi on näistä kahdesta pienempi, on se edelleen pomo. Pojat eivät ole ehkä ylimpiä sydänystäviä, mutta hyviä kavereita kyllä ja viihtyvät usein myös ihan lähekkäin. Itse asiassa tuntuu, että pojat ovat hyvinkin hyvää pataa ja tykkäävät olla lähekkäin silloin kun me ei olla näkemässä. Ihmisten nähden etenkin Olavin pitää olla sitten vähän cool ja kingi. Kissat. ^_^

Välillä on kiva pötkötellä yhdessä.

Muodostelmamakoilua 1.

Muodostelmamakoilua 2.

Tähänkin me mahdutaan ihan hyvin molemmat.

Molemmat ovat mahdottomia touhottajia, jotka osallistuvat mielellään kaikkeen yhteiseen puuhasteluun. Lempipuuhia on - syömisen ja nukkumisen lisäksi tietenkin - mm. pakettien availu (ja emäntähän pitää huolen siitä, että tätä viihdykettä on tarjolla usein!), siivoaminen (paitsi imurointi) ja valjaissa ulkoilu kesäaikaan. Molemmat viihtyvät myös sylissä silloin kun se heille itselleen sopii ja ovat kovia kehräämään.

Ihan mutkattomasti ei meidänkään elo kuitenkaan ole mennyt, nimittäin Veikolla todettiin vuosi sitten keväällä hypertrofinen kardiomyopatia eli HCM. Se on kissojen yleisin sydänvika. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että sydämen seinämä paksuuntuu vähitellen, jolloin sydämen tilavuus pienenee ja toiminta heikkenee. Valitettavasti sairaus on etenevä ja eikä sitä voida parantaa, mutta onneksemme sairaus löydettiin näinkin varhaisessa vaiheessa, sillä usein se voi olla hyvinkin oireeton siihen asti, että aiheuttaa sitten jo hyvinkin vakavia ongelmia.

Ja onneksi meillä on nyt ihana ja superosaava kissoihin erikoistunut eläinlääkäri, jonka luona käymme säännöllisesti seurantatutkimuksissa. Veikko on myös superkiltti ja rauhallinen, joten lääkärikäynnit ja tutkimuksetkin sujuvat tosi hyvin. Kävimme juuri pari viikkoa sitten taas seurantatutkimuksissa ja Veikko sai kovasti kehuja rauhallisuudestaan. Olisi kuulemma eläinlääkärin työ paljon helpompaa, jos kaikki potilaat olisivat yhtä kilttejä. ^_^ Saimme myös hyviä uutisia, sillä sydämen tila on nyt pysynyt vakaana, joten nykyinen lääkitys tehoaa.

Veikolla tosiaan on HCM:ään hyvin tanakka lääkitys ja päivittäin meillä syödään neljää eri lääkettä aamuin illoin: on sydänlääke, verenohennuslääke, nesteenpoistolääke ja beetasalpaajaa. Onneksi lääkkeen ottamiseen on löytynyt toimivat konstit eikä pikku sydänpotilas muutenkaan tunnu olevan moksiskaan sairaudestaan. Päälle päin kissan voinnissa sitä ei siis näin arjessa huomaa. Ainoa harmitus on se, että olemme käytännössä jatkuvalla laihdutuskuurilla, sillä painoa pitäisi saada pudotettua vielä ihan reilusti. Veikolle kun ruoka on aina maistunut hyvin ja ylipaino tietenkin rasittaa sydäntä.

Oiskohan tämä hyvää?

Toivottavasti tykkäsitte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta! Onko teillä lemmikkejä?

Ihanaa lauantaipäivää ja viikonloppua kaikille! <3