sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Tanssista

Hei vaan kaikille! Tänään ajattelin kirjoitella aiheesta, joka on minulle tosi tosi tärkeä. Nimittäin tanssista. Vastasin tässä yhtenä päivänä kyselyyn, jossa selvitettiin kokemuksia tanssista ja omasta kehosta ja huomasin, että tämähän on aihe, josta haluan kirjoittaa. Joten tässä ollaan.

Tanssi tuli minun elämääni kuutisen vuotta sitten. Olen siis aloittanut tanssiharrastuksen vasta aikuisiällä enkä esim. lapsena ole käynyt baletissa tai harrastanut muuten tanssia. Miten sitten päädyin aloittamaan aikuisena? En oikein itsekään tiedä. Luulen, että olen aina halunnut ja haaveillut tanssista, mutta minulla, kuten varmaan monella muullakin, oli jotenkin iskostuneena päähän ajatus, että jos et ole aloittanut lapsena, se juna on mennyt jo. Mutta eihän se olekaan niin! Joten jos joku teistä lukijoista miettii, onko liian myöhäistä aloittaa: ei ole! Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Ja miten onnellinen olenkaan, että silloin kuusi vuotta sitten ylitin sen kynnyksen ja päätin lähteä kokeilemaan. Sillä, niin, tämän tajusin jokin aika sitten, ja siihen tarvittiin, ehkä vähän hassusti, erään tuttavan ihana kommentti. Mutta siis olen löytänyt elämäni rakkauden. Se ei ole ainoa eikä toivottavasti viimeinenkään, mutta yksi niistä. Ja jokainen, joka on elämässään saanut suuren rakkauden kohdata, tietää, miten valtava onni se on.


Kun olen tanssisalissa, tunnen, että kuulun sinne. Kun musiikki alkaa soida ja lähdemme liikkeelle, se vaan tuntuu niin oikealta. Ei sen tarvitse edes olla mitään erityisen ihmeellistä, vaikka vain alkulämmittely tai plié-sarja. Mutta se tunne, minä, musiikki, liike. Minä tanssin. Välillä se on niin ihanaa, että alkaa vähän itkettää. Mutta hyvällä tavalla.

Ja se kehonkuva sitten. Totta kai tanssi muokkaa kroppaa ja saa silläkin tavoin aikaan positiivisia muutoksia. Mutta kyse on paljon muustakin. Paljon paljon muustakin. Voin sanoa, että melko lailla inhosin vartaloani ja itseäni noin elämäni 30 ensimmäistä vuotta. Vasta ihan viime vuosina olen vähitellen alkanut oppia hyväksymään itseni ja oman kroppani - en ole täydellinen, mutta onhan minussa ja kehossani paljon hyvääkin. Ja tanssilla on ihan varmasti ollut tämän oppimisessa ja itseni hyväksymisessä iso rooli.


Varmaan tiedätte sen tunteen, kun näkee itsestään kuvan tai vaikka videon omasta suorituksesta ja näkee siinä vain kaikki omat virheet. Minulle niin käy edelleenkin, useimmiten. Mutta silti, en tiedä, onko muutos alkanut tapahtua tänä kesänä, ehkä se on saanut alkunsa jo aikaisemminkin, mutta jotenkin tuntuu, että se on nyt ottanut ehkä pienen harppauksen eteenpäin. Koska vaikka näen edelleen ne virheet, pystyn myös näkemään onnistumiset ja hyvät puolet. Ja myöntämään, että olen onnistunut, minustakin on johonkin ja että se voi olla ihan omaa ansiotani.

Itse puhun tanssista lajina, jossa keho itsessään ei ole tavoite vaan väline ja työkalu. Tykkään käydä salillakin, mutta pelkkä treenaaminen kehon muokkaamiseksi ei minusta vain olisi kovin mielekästä tai kiinnostavaa ainakaan pidemmän päälle. Tanssissakin keho kyllä muokkautuu paljonkin, mutta silti tärkeintä ei ole se, miltä kroppa näyttää vaan mitä se pystyy tekemään. Ja se se vasta ihmeellistä onkin! Kuinka se taipuu johonkin liikkeeseen, ponnahtaa korkeaan hyppyyn, pystyy pyörimään piruetin, nappaa jonkin koreografian pätkän ja kykenee toistamaan sen.

Ja miten mahtava tunne se on, kun huomaa pystyvänsä tekemään noita juttuja! Minä! Minun kehoni pystyy tähän!


Eihän tanssi tietenkään ole pelkkiä onnistumisen hetkiä, ei todellakaan; tanssi on vaikeaa eikä oppiminen ja itsensä haastaminen lopu koskaan. Tästä tietenkin seuraa, että myös epäonnistumisia ja virheitä riittää ja voitte uskoa, että osaan niitä myös tuskailla ja harmitella! ^_^

Mutta siitä huolimatta ja ehkä osittain myös juuri siksi, kun on kokenut ne kymmenet ja sadat ja tuhannet epäonnistumisen ja epätäydellisyyden hetket. Se hetki, kun omalla keholla pystyy tuottamaan jotakin kaunista ja ihmeellistä, edes pienen hetken ajan. Se on vaan maagista.

Miten sellaista kehoa ei voisi olla rakastamatta? Ja haluamatta sille hyvää? Jotta se pystyy jatkossakin tekemään noita pieniä ihmeitä, mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvin.


Miltä teistä tällaiset ajatukset kuulostavat? Löytyykö täältä muita tanssin harrastajia? Tai oletteko tehneet samanlaisia havaintoja ehkä jonkin muun lajin tai harrastuksen tai kokemuksen kautta?

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus!

    Minulle on käynyt samoin kuin sinulle. Vaikka aina olen liikkunut paljon, olen löytänyt baletin vasta nyt. En koskaan ajatellut, että sitä voisi vain harrastaa, ja aloittaa koska vain. Baletissa on minusta varsinkin jotakin yliluonnollisen ihanaa, enemmän vielä kuin muissa tansseissa.

    Minullakin tanssi on aikaansaanut suuren rakkauden vartaloani kohtaan, joka mahdollistaa kaiken tämän. Samalla pelkään välillä loukkaantumista ja kaiken menettämistä. Yritänkin hoitaa vartaloani mahdollisimman hyvin ja ajaa extravarovaisesti pyörällä, jotta saisin tanssia vielä pitkään.

    Niin ihanaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihanaa, jos tykkäsit! Ja miten ihanaa, että olet löytänyt baletin! <3 Ja olen kyllä samaa mieltä, baletissa on jotain ihan omaansa, ihanuutta. Ehdottomasti eniten mua on itkettänyt balettitunneilla! :-)

      Ja ihana kuulla, että sinullakin tanssi on saanut aikaan rakkauden omaa vartaloa kohtaan! En tiedä, mutta luulen, että niin on monella muullakin tanssijalla. Ja tuo on ihan totta, sitä haluaa huomioida omaa kehoaan, jotta se pysyy kunnossa. Minä muuten lopetin tupakoinninkin aikoinaan paljolti juuri siksi, että olin löytänyt tanssin ja halusin, että voin nauttia siitä vielä pitkään. Siinä oli vihdoin riittävästi motivaatiota minulle!

      Poista
  2. Voi, ihana postaus! En ole ikinä tajunnut, että tanssimaankin voisi aloittaa aikuisena. Lapsena ja nuorena harrastin joukkuevoimistelua, mutta koin rytmitajuni niin törkeän huonoksi että lopetin. Voikassa kun on aika paljon tanssillisuuttakin mukana, varsinkin treeneissä. Siitä asti kuitenkin olen vähän harmitellut harrastuksen lopettamista, haluaisin olla notkea ja pystyä tekemään kaikkia siistejä juttuja! Sitä on vähän korvannut jooga, mutta ei täysin. Ehkä sitä ajattelee, ettei uskalla mihinkään aikuisten kurssille edes mennä jos siellä onkin kaikki muut tosi hyviä...? En tiedä miksi aattelen noin!

    Tanssiakin olis kiva harrastaa, mutta mun rytmitaju on onneton ja mulla menee kauan oppia rytmisiä sarjoja (kuten just baletin käsi-jalka-ojennus-liikkeitä), mikä harmittaa ja melkein itkettääkin tunnilla. Ehkä oon vaan liian kriittinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa jos tykkäsit! Ja siis mä kyllä sanoisin, että mene ihmeessä kokeilemaan! Vaikka eri lajeja ja tunteja ja kouluja, jos niistä löytyisi sun oma juttusi! Mun kokemus on, että riippuu paljon koulusta, tunnista ja opettajasta, miten siellä viihtyy ja miten löytää tavallaan sen oman paikkansa. Mullakin ihan ensimmäinen tunti, jolla kävin, oli sellainen, jossa kävi paljon edistyneempiäkin oppilaita ja se tuntui kyllä aika kurjalta, varsinkin kun tuntui, että opettaja huomioi heitä eikä meitä aloittelijoita, vaikka tunti oli alkeistunti. Mutta sitten löysin onneksi koulun avustuksella toisen opettajan tunnin, johon tunsin sopivani paljon paremmin ja saman opettajan tunneillä käyn edelleen!

      Ja joo, tiedän, helppo sanoa, mutta: älä ole niin kriittinen itseäsi kohtaan! Jos yhtään lohduttaa, niin kaikilla on heikkoutensa mutta onneksi myös vahvuutensa. Ja mä uskon, että niissä kaikissa voi kehittyä! Mulla itselläni oli esim. pitkään tosi vaikeaa oppia ja muistaa sarjanpätkiä ja koreografioita. Mutta ihmeekseni oon huomannut, että siinäkin voi kehittyä! Tarvitsen mä edelleen paljon toistoja, että muistan ne, mutta paljon helpompaa se on nykyään kuin joskus ennen.

      Niin ja hei tuli mieleen, että oletko kokeillut tai voisitko ajatella jotain akrobatiaa tai vastaavaa, voisiko se olla sun juttu? Mä olen jonkun verran harrastanut myös tankotanssia ja palailin senkin pariin nyt kesällä ja tykkään kyllä siitäkin tosi paljon! Koulu, jossa nyt olen käynyt, tarjoaa myös kaikenlaisia ilma- ja lattia-akrobatiakursseja ja -tunteja ja olen vähän haaveillut, jos sellaista kävisi kokeilemassa jossain vaiheessa. :-)

      Poista

Kiitos kun kommentoit!