I'm a Superstar

Adidaksen Superstarit. Ehkä maailmankaikkeuden parhaat kengät. Olen rakastanut Superstareja palavasti jo monen vuoden ajan. Ensimmäiset Superstarini hankin varmaan yli 15 vuotta sitten. Nykyisin kaapistani löytyy, no, aika monet eri-ikäiset, -väriset ja -kuntoiset Superstarit.

Ja minusta on ihan mahtavaa, että Superstarit ovat nyt nosteessa ja saavat minusta ehdottomasti ansaitsemansa huomion. Sillä mukavampia, tukevampia ja coolimpia kenkiä saa hakea. Huomion ja huuman yhtenä hyvänä puolena on se, että Adidas pukkaa uusia Superstar-värejä ja -malleja ulos ihan jatkuvasti. Sen huonona puolena toisaalta on se, että haluaisin niistä, jos en ihan kaikkia, niin ainakin useimmat. Ja vaikka kuinka tekisi mieli sanoa, ettei tytöllä voi olla liikaa Superstareja, niin ehkä niitä kuitenkin voi.

Mutta. Kun Adidaksella oli jokin aika sitten verkkokaupassaan kampanja, jonka aikana kaikista tuotteista sai 20 prosenttia alennusta, oli minun vaan pakko hankkia nämä. Sillä tällaisia minulla ei todellakaan ollut ennestään!

Karvavuori-Superstarit! Eikä mikä tahansa karvavuori, vaan leopardikuvioinen sellainen! Miten olen selvinnyt tähän asti ilman? ^_^

Tykkään kovasti myös mustan mokan, leopardikuosikarvan ja valkoisen kumikärjen ja pohjan yhdistelmästä. Tuo Superstarin pyöreä kumikärki on vaan niin älyttömän söpö! Ja se myös tekee näistä kengistä niin mukavat, sillä kärki on kova ja varpailla on siellä hyvin tilaa.

Kovasta kärjestä puheen ollen, aina välillä kokeilen rullailla näillä kärjelle, siis samalla tavalla kuin kovakärkisillä balettitossuilla. Heh. Ei ehkä ihan hirveän toimiva idea. Sitä paitsi nilkkaa ei saa kunnolla ojennettua, joten ei siitä senkään puolesta tule oikein mitään. Silti pitää aina välillä kokeilla. ^_^

Ihan kovimmilla pakkasilla ja lumisimmilla ja loskaisimmilla keleillä en näissä lähtisi liikenteeseen, mutta sellaisessa parin asteen sulassa kelissä nämä ovat oivalliset ja tuo karvavuori oikeasti lämmittää ihanasti. Erittäin hyvä lisä Superstar-valikoimaan siis. ^_^

Löytyykö muita Superstar-faneja?

Ihanaa viikkoa kaikille! <3

Nyt voi joulu tulla

Hei taas piiiiitkästä aikaa! Hiljaista on ollut taas täällä blogissa, pahoittelut siitä, enkä muuta uskalla luvata. Näillä nyt mennään ainakin toistaiseksi. Mutta siirrytään pidemmittä puheitta päivän aiheeseen, sillä minulla on teille jotain ihanaa näytettävää!

Minulla oli onni ja ilo päästä nyt marraskuussa taas käymään minulle niin rakkaassa Nizzassa Etelä-Ranskassa. Lomani ajalle osui ihan uskomattoman hieno sää, päivät olivat aurinkoisia ja lämpimiä, joten suuri osa ajasta kului rannalla ja rantabulevardi Promenade des Anglaisia ees taas vaellellessa. Voitte uskoa, että rautaisannos aurinkoa, lämpöä ja merta teki todella hyvää marraskuun pimeyden keskelle!

Mutta ehdin minä toki shoppaillakin. Ja tietenkin yksi ehdottomista shoppailukohteista oli Sephora, tuo Ranskan lahja meille kosmetiikkaa rakastaville. Ja vaikka joulun lähestymistä ei juuri säästä voinut päätellä, näkyi se Sephorankin valikoimissa. Ja siis katsokaa, mihin siellä törmäsin!

Minulla on parina edellisvuonna ollut kosmetiikkajoulukalenteri, viime vuonna kaksinkin kappalein, Bootsin ja Boulevard de Beautén, ja sitä edellisenä tunteella ja tarmolla metsästetty Benefit sekä ystävälle askarreltu DIY-kosmejoulukalenteri. Tänä vuonna olin jo vähän luopunut toivosta, sillä en ollut oikein löytänyt järkevän hintaista tai Suomeen tilattavaa joulukalenteria. Kunnes tosiaan törmäsin tähän Sephoran kalenteriin. En edes tiennyt, että Sephoralla on oma joulukalenteri! Kaiken lisäksi tämä ei ollut edes kovin kallis, hinta oli muutaman sentin alle 40 euroa.

Olisin varmaan kuskannut näitä Rankasta mukanani enemmänkin, sillä olisihan tällaista upeutta halunnut jakaa ystävillekin, mutta kuljetus osoittautui hieman haastavaksi. Ensin ajattelin, että varjelen tätä aarrettani ja kuljetan kalenterin kotiin käsimatkatavarana. Kunnes tajusin, että lentokentällä ajatukseen tuskin suhtauduttaisiin kovin suotuisasti, sisältäähän tämä oletettavasti enemmän tai vähemmän nesteeksi määriteltäviä osia, joita ei lentokentällä muutenkaan katsella kovin lempeästi, mutta lisäksi olin matkalla Rankassa Pariisin iskuja seuranneella viikolla. Joten voin vain sanoa, että onneksi tajusin asian ajoissa. Kalenteri matkasi siis kotiin matkalaukussani, ja koska matkustin menosuuntaan pelkällä käsimatkatavaralla ja siis sen mukaan mitoitetulla matkalaukulla, vei kalenteri laukun tilasta huomattavan osan. Joten ekstrakappaleet eivät olisi mahtuneet mukaan.

Joten jaan nyt tätä iloa edes nyt sitten täällä blogin välityksellä teille kaikille. Ja jos ehdin ja muistan, postailen joulukalenterin luukkujen sisältöjä Instagramiin, josta minut löytää nimellä Beautysaralove: www.instagram.com/beautysaralove/

Miten te olette valmistautuneet joulunodotukseen? Onko teillä joulukalenteri vai pärjäättekö ilman?

Ihanaa sunnuntai-illan loppua ja alkavaa viikkoa kaikille! ^_^

Ballerinakynnet

Jatketaan tänäänkin vielä vähän tanssitunnelmissa, vaikkakin vähän toisenlaisissa. Lokakuun alussa vietettiin taas World Ballet Dayta, jolloin meitä tanssin ja baletin ystäviä hemmoteltiin livelähetyksillä eri puolilta maailmaa. Jos missasit livelähetyksen, ei hätää, videotallenteita päivän lähetyksistä on nähtävillä tuolla World Ballet Dayn nettisivulla.

Itsekään en ehtinyt kaikkia päivän lähetyksiä nähdä, mutta osan kuitenkin. Minusta parasta antia on ollut seurata harjoituksia sekä etenkin päästä katsomaan ammattilaisten tuntiharjoituksia. Ylipäätään tanssissa minusta tanssin katsominen on myös hirveän opettavaista, ja etenkin baletissa se on hurjan antoisaa.

Päivän kunniaksi kaivoin kätköistäni mitäpä muuta kuin balettiaiheisia kynsilakkoja! Yksi kaikkien aikojen suosikkikokoelmistani onkin OPIn New York City Ballet -kokoelma, joka oli OPIn Soft Shades -kokoelma keväällä 2012. Se taitaa myös olla ainoa kynsilakkakokoelma, jonka kaikki lakat omistan, vaikkakin osan minikokoisina. Tällaiset kynnet lakoilla tällä kertaa toteutin:

Nämä olivat minusta ihan täydelliset ballerinakynnet! Kauniit ja herkät ja näistä tulee ihan mieleen kimalteleva ja kevyt tutu. Alla on ensin kolme kerrosta You're Callin' Me A Lyrea, joka on läpikuultava vaaleanpunertava nudelakka - ihan täydellinen ballet pink ainakin jos minulta kysytään! Sen päällä on vielä kerros kokoelman kimallelakkaa eli Pirouette My Whistlea, joka on kirkas koristelulakka, jossa on pienen pientä hopeanväristä kimalletta ja vähän isompia hopeanvärisiä kimallehippuja. Aluslakkana Nailtiques Formula 2 ja päällyslakkana Seche Vite. Ja tässä vielä pullokuva, ah:

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! <3

Tanssista

Hei vaan kaikille! Tänään ajattelin kirjoitella aiheesta, joka on minulle tosi tosi tärkeä. Nimittäin tanssista. Vastasin tässä yhtenä päivänä kyselyyn, jossa selvitettiin kokemuksia tanssista ja omasta kehosta ja huomasin, että tämähän on aihe, josta haluan kirjoittaa. Joten tässä ollaan.

Tanssi tuli minun elämääni kuutisen vuotta sitten. Olen siis aloittanut tanssiharrastuksen vasta aikuisiällä enkä esim. lapsena ole käynyt baletissa tai harrastanut muuten tanssia. Miten sitten päädyin aloittamaan aikuisena? En oikein itsekään tiedä. Luulen, että olen aina halunnut ja haaveillut tanssista, mutta minulla, kuten varmaan monella muullakin, oli jotenkin iskostuneena päähän ajatus, että jos et ole aloittanut lapsena, se juna on mennyt jo. Mutta eihän se olekaan niin! Joten jos joku teistä lukijoista miettii, onko liian myöhäistä aloittaa: ei ole! Koskaan ei ole liian myöhäistä!

Ja miten onnellinen olenkaan, että silloin kuusi vuotta sitten ylitin sen kynnyksen ja päätin lähteä kokeilemaan. Sillä, niin, tämän tajusin jokin aika sitten, ja siihen tarvittiin, ehkä vähän hassusti, erään tuttavan ihana kommentti. Mutta siis olen löytänyt elämäni rakkauden. Se ei ole ainoa eikä toivottavasti viimeinenkään, mutta yksi niistä. Ja jokainen, joka on elämässään saanut suuren rakkauden kohdata, tietää, miten valtava onni se on.

Kun olen tanssisalissa, tunnen, että kuulun sinne. Kun musiikki alkaa soida ja lähdemme liikkeelle, se vaan tuntuu niin oikealta. Ei sen tarvitse edes olla mitään erityisen ihmeellistä, vaikka vain alkulämmittely tai plié-sarja. Mutta se tunne, minä, musiikki, liike. Minä tanssin. Välillä se on niin ihanaa, että alkaa vähän itkettää. Mutta hyvällä tavalla.

Ja se kehonkuva sitten. Totta kai tanssi muokkaa kroppaa ja saa silläkin tavoin aikaan positiivisia muutoksia. Mutta kyse on paljon muustakin. Paljon paljon muustakin. Voin sanoa, että melko lailla inhosin vartaloani ja itseäni noin elämäni 30 ensimmäistä vuotta. Vasta ihan viime vuosina olen vähitellen alkanut oppia hyväksymään itseni ja oman kroppani - en ole täydellinen, mutta onhan minussa ja kehossani paljon hyvääkin. Ja tanssilla on ihan varmasti ollut tämän oppimisessa ja itseni hyväksymisessä iso rooli.

Varmaan tiedätte sen tunteen, kun näkee itsestään kuvan tai vaikka videon omasta suorituksesta ja näkee siinä vain kaikki omat virheet. Minulle niin käy edelleenkin, useimmiten. Mutta silti, en tiedä, onko muutos alkanut tapahtua tänä kesänä, ehkä se on saanut alkunsa jo aikaisemminkin, mutta jotenkin tuntuu, että se on nyt ottanut ehkä pienen harppauksen eteenpäin. Koska vaikka näen edelleen ne virheet, pystyn myös näkemään onnistumiset ja hyvät puolet. Ja myöntämään, että olen onnistunut, minustakin on johonkin ja että se voi olla ihan omaa ansiotani.

Itse puhun tanssista lajina, jossa keho itsessään ei ole tavoite vaan väline ja työkalu. Tykkään käydä salillakin, mutta pelkkä treenaaminen kehon muokkaamiseksi ei minusta vain olisi kovin mielekästä tai kiinnostavaa ainakaan pidemmän päälle. Tanssissakin keho kyllä muokkautuu paljonkin, mutta silti tärkeintä ei ole se, miltä kroppa näyttää vaan mitä se pystyy tekemään. Ja se se vasta ihmeellistä onkin! Kuinka se taipuu johonkin liikkeeseen, ponnahtaa korkeaan hyppyyn, pystyy pyörimään piruetin, nappaa jonkin koreografian pätkän ja kykenee toistamaan sen.

Ja miten mahtava tunne se on, kun huomaa pystyvänsä tekemään noita juttuja! Minä! Minun kehoni pystyy tähän!

Eihän tanssi tietenkään ole pelkkiä onnistumisen hetkiä, ei todellakaan; tanssi on vaikeaa eikä oppiminen ja itsensä haastaminen lopu koskaan. Tästä tietenkin seuraa, että myös epäonnistumisia ja virheitä riittää ja voitte uskoa, että osaan niitä myös tuskailla ja harmitella! ^_^

Mutta siitä huolimatta ja ehkä osittain myös juuri siksi, kun on kokenut ne kymmenet ja sadat ja tuhannet epäonnistumisen ja epätäydellisyyden hetket. Se hetki, kun omalla keholla pystyy tuottamaan jotakin kaunista ja ihmeellistä, edes pienen hetken ajan. Se on vaan maagista.

Miten sellaista kehoa ei voisi olla rakastamatta? Ja haluamatta sille hyvää? Jotta se pystyy jatkossakin tekemään noita pieniä ihmeitä, mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman hyvin.

Miltä teistä tällaiset ajatukset kuulostavat? Löytyykö täältä muita tanssin harrastajia? Tai oletteko tehneet samanlaisia havaintoja ehkä jonkin muun lajin tai harrastuksen tai kokemuksen kautta?

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa kaikille!

Mun uusi Yumiko

Joku teistä ehkä vielä muistaa ensimmäisen Yumikon balettipukuni, joka vihdoin saapui luokseni viime vuodenvaihteessa. Yumikon puvuissa on se hauska puoli, että niihin jää helposti koukkuun. Yumikon pukujen ideana on, että puvut valmistetaan tilauksesta ja asiakas voi valita puvun mallin ja koon lisäksi puvun materiaalin ja värin sekä itse puvulle että Yumiko-puvuille niiden tunnusomaisen ilmeen antaville reunuksille.

Koska malleja on suht paljon ja jokaiseen voi valita minkä tahansa värin ja materiaalin Yumikon värivalikoimasta ja vielä lisäksi puvun reunukset mistä tahansa Yumikon väristä ja materiaalista, on yhdistelmiä aika loputon määrä. Ja miten ihanaa puuhaa niitä onkaan pyöritellä ja pohtia eri yhdistelmiä! ^_^

Viime kevät minulla oli tosiaan vähän hiljaisempaa balettiharrastukseni kanssa, sillä keskityin enemmän streetlajeihin ja panostin kisatreeneihin. (Ah ja ne kisat! Niistä voisin tehdä ihan oman postauksen!) Nyt olen taas palannut myös baletin pariin ja muuten myös pukenut kärkitossutkin jälleen jalkaan, hui, joten balettipuvuille on taas enemmän käyttöä. Harkitsin jo uuden Yumikon puvun tilaamista, mutta sitten törmäsin Facebookin balettikirppiksellä tähän ihanuuteen:

Malli on Yumikon Heather, materiaalina nylon ja värinä N-Titanium ja trimmien eli reunusten värinä N-Lemon. Väri, materiaali ja malli ovat sellaisia, että en näihin varmastikaan olisi päätynyt, jos olisin itse puvun väreineen ja materiaaleineen valinnut Yumikolta, mutta ah miten i-ha-na tämä on! Tykkään ihan hirveästi puvun sporttisen raikkaasta ilmeestä ja tuo sitruunankeltainen trimmi on vaan niin herkullisen upea! Tässä vielä vilautus, miltä puku näyttää päällä:

Tykkään myös puvun materiaalista nylonista, joka on hivenen kiiltävää, vaikka en sitäkään välttämättä olisi itse pukuun valinnut. Nylonissa hikijäljet kuulemma näkyvät helpommin, mutta no, minusta hikoilemeninenkin nyt vähän niin kuin kuuluu asiaan, kun treenataan. Ja nyt kun minulla tuo puku on, olen tosi tyytyväinen myös materiaaliin. Kohta selviää sitten ihan käytännössäkin, miten puku toimii, sillä otan sen varmaankin tällä viikolla käyttöön tunneilla.

Mitäs tykkäätte puvusta? Entä ylipäätään näistä balettiaiheisista postauksista?

Ihanaa viikkoa kaikille!